Tästä onkin hetki kun viimeksi kirjoitellut tänne.
Jos kaikki muutokset elämässä olisi tänne kirjoitettu niin tekstin pituus ja otsikkojen määrä olisi paljon isompi. Asun nykyään omakotitalossa maaseudulla. Talo on vanha maatilan asuin talo. Navetasta on tullut autotalli ja pelloista metsiä tai pellot ovat myyty. Ulos katsoessani ovelta nään ison vanhan rakennuksen jossa autotallin lisäksi on puuvarasto. Puu varaston takana vanha siilo ja vanha heinä säilytystila. Sinne on säilytty muun muassa minun asuntovaunu, jotain romuja ja traktoriin liittyviä lisäosia.
Viimeksi kun kirjoitin minulla oli yksi lapsi. Nykyään lapsia on kaksi. Toinen on ylittänyt 12 ikävuoden ja toinen kolmen ikä vuoden. Eli toinen on koulussa ja toinen päiväkodissa. Itse olen tehnyt alanvaihdoksen ja opiskelen viimeistä vuotta sairaanhoitajaksi. Aloitin vuoden alusta työt ja teen kaksi päivää viikosta töitä hoitoalalla, vaikka vaihtuu joka kerta joten en tänäänkään tiedä minne olen menossa. Jollain tavalla se on mukavaa että ei tiedä koska ei ole sitä stressiä siitä että millainen mahdollinen kaaos olisi omalla työpaikalla. Nyt vain menen paikalle ja teen määrätyn työn.
Huskykoira oon vielä elossa ja elelee pihassa. Lisäksi muutama vuosi sitten otin toisen pikkukoiran yorkshirenterrierin. Ennen kuin otin nykyisen pikku koiran meillä oli toinen Pikku koira joka jouduttiin lopettamaan jonkin aivo tapahtuman vuoksi. Suru oli tietenkin suuri varsinkin lapsellani mutta siitä päästiin yli.
Mitä tulee omaan jaksamiseen olen opetellut tuntemaan itseäni. Tie on ollut pitkä ja Kivinen ja se varmasti jatkuu vielä. Elämä ei ole helppoa ja jokaiselle on annettu tietyn verran jaksettavaa. Jokainen tuntee vaikeudet eri tavoin. Emme saisi verrata emmekä arvostella toisen kokemuksia. Meille jokin asia voi olla mitättömän pieni ja se sama asia voi jollekin toiselle olla ylitse pääsemättömän suuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti