päivien viemää..

Onpas edellisestä hurahtanut aikaa. Syynä vois pitää, että pää on ollu tyhjänä ruumiin jatkeena tai sitten niin täynnä, ettei mitää saa selvästi ulos. Nolona täytyy myöntää myös se, että taitoni käyttää laina puhelinta omani ollessa huollossa, ovat olemattomat:D joten sosiaalisen median elämäni on aikalailla kutistunut. Todellinen elämäni sen sijaan alkaavihdoin kulkemaan vähä normaalimmin. Tauti alkaa olla oikeasti voitettu ja päänsärkyä ei ole ollut moneen päivään. Olen päässyt siis rauhallisesti treenaamisen makuun.
Tää kevät ja kesä tulee olemaan jännittävä monilta osin. Ensimmäiseks mainihen koirani näyttelyuran alkaneeksi, tai sunnuntaina ois eka kehään nousu ihan Helsingissä asti! Itse en pääse paikalle, mutta onneksi löytyy luottoystävä, jonka kyydissä mosse kulkee ja hän myös esittää sen. Seuraava etappi ois toukokuussa ilmeisesti joensuussa.
Toinen asia mikä toisi mukanaan ison muutoksen olisi koulun alkaminen syksyllä! Edessä saattaa olla paikkakunnan vaihto jos paikka aukeaa. Samalla poikani menisi ns. Kokopäivähoitoon päiväkotiin. Tähän asti ollut perhepäivähoitajalla 12 päivää kuukaudesta. Iso poika jo♥  sanoja alkaa onneksi jo tulemaan useampia. Kesällä ois eessä vaipasta pois-operaatio. Huh...

Tänään saimme tehtyä pizzaa ruuaksi pitkästä aikaa, namnam! Huomenna ois nakkikastike-perunamuusi päivä. Sain myös salilla käytyä tekemässä kunnon treenin ja lenkillä poikani ollessa äidillä. Huomenna ois eessä työpäivä, jote eiköhä täst jouda jo iltapuuhille :) unia!!

jospa se tästä..

Päivät menny todella nopeasti. Viime alkuviikosta soitin lääkäriin pääkivun ja nousevan kuumeen takia. Edellisenä päivänä oli otettu röntgen kuvat ja he olivat kyllä yrittäneet soittaa minulle mutta heille oli jääny vanha numero tiedostoihin. Kuvista näky että poskiontelontulehdus oli noussut otsaonteloon ja siihen pitäisi kiireellisesti reagoida punkteerauksella. No ti klo 12 oli siihen aika. Tietysti enne sitä kaikki pelotteli operaatiolla, että se olisi kauhea ja eivät ikinä menisi siihen. Yritin olla hirveän reipas sinne mennessäni. Vaikka mieli ehkä oli niin kroppa ei ja reagoi siihen pyörtymällä kesken operaation. :D kahden yrityskerran jälkeen lääkäri heitti hanskat tiskiin ja soitteli toisille lääkäreille ja tuli siihen tulokseen että toivottavasti antibiotit tehoaisivat.

hohhoijjaa

Onpas taas vähälle aikaa. Ootan vaa millo alkais  normaali arki TERVEENÄ.
Vähä väliä flunssaa, kuumetta ja yskää alkuvuodesta lähtien. Alkaa jo vähä kyllästyttää. Oon lääkärilläki rampannu ja yhden mielestä mulla on vain pitkittyny flunssa, toisen mielestä astma, mutta nyt kolmas osas kertooki että mulla on poskiontelontulehdus joka on levinny etuaivolohkoon. Jes! Tätä kaipasinki.. siihe vaadittii röntgenkuvat ja hoitomääräyksenä oli punkteeraus. Operaario alko hyvi mut en kestäny sitä painetta mikä niide instrumenttien tunkemisesta nenään tuli että sitte päätin pyörtyä siihe. Koittivat toisenki kerran mut ei vieläkää onnistunu ilma heikkoa oloa jote siitä ideasta oli luovuttava.
Nyt sit ootellaa että lääkkeet alkaa toivottavasti vaikuttamaa ja jos eivät ala perjantaihi mennessä ni sit ois lähettävä kuopioon tekemää samaa operaatiota. ~parempi ois vaikuttaa!! Lääkkeet vetäny tosi matalaks voinnin suhteen ja oonki vaa makoillu. Onneks vanhempani ovat tiukkina hetkinä voineet ottaa pojan hoitoon.
Kunha tästä toivun ni loppuu tää lorvailu ja alkaa oman mielen kohentaminen liikunnalla.

Tän päivän ehoton piristys oli ruuan saaminen alas kahen päivän paaston jälkee ja lähettinä toimi hyvä ystäväni ♥

Kerkesin maanantaina käyä kampaajallaki hiukset värjäyttämässä ja nukahinki kerran siinä käsittelyssä :D hieman univajeesta kärsin kiitos tämän taudin JA jotta ei elämä kävis liia helpoks ni poitsullani on korvatulehus joka pitää häntä hereillä :/ tänää sai antibiootit ja tippoja. Voi mun pieni x(...

Mun laivareissu meni nyt sit ohisuun koska en vois ees autolla ajella tänää ja tuski huomennakaa mutt en luovuta, menen kyl sinne vielä :D!

Viettäkää hauska loppuviikko! Minä ainaki aion :p

...tuon kirjotin reilu viikko sitten ja se jäi kesken. Noh, onhan tuota elämääkin sen jälkeen. Esimerkkinä vaikka, että puhelin lähti huoltoon..se ei värise! Minulle se on aika tärkeä ominaisuus :D en jaksa aina pitää äänellisellä, joten värinän ansiosta kuulen/tunnen jos joku minua kaipailee.
Flunssa alkaa viimein talttua. Tai no ei vielä huokaista.
Poitsulla on sitkeämmässä :/ räkä vaan valuu. Pitää huomenna siis mennä vielä kontrolliin.

Tällä viikolla olen kerennyt siivoilemaan ahkerasti muuanmuassa. Piristin myös ystävääni laittamalla hänelle ruokaa! Vastalahjaksi sain kukkia ;)
Kevät alkanut näyttää jo kovaa vauhtia kasvojaan. Plussakelejä ollut muutamana päivänä ja sen seurauksena lumetkin lähteneet. Hyvien kelien kunniaksi huomenna olisi päivä tiedossa mökillä autolastillisen kanssa :) mossea unohtamatta! Sillä ois huhtikuussa ekat näyttelyt helsingissä, hui x) onneksi saan tukijoukot mukaan!
Nyt vielä iltalenkitykset ja syömiset ja nukkumaan että jaksaa...unia muruset <3

en ole yksin..

Kuulin tänää että tuttu oli särkeny myöski kylkiluunsa yskiessään. Molemmat! Ihanaa saada kohtalotoveri ^^ melkein joka päivä olen särkylääkkeen napannut ja köyttänyt itseni tukisiteisiin, alkaa olla jo parempana että ei iha joka liikkeestä vihlase. Vois jo kokonaa loppua ni pääsis treenaamaa! Tosin...yskimine ja tukkosuus eivät oo vieläkää lähteneet pois joten se voi vielä viivästyttää. Pitää varmaan käydä poskiontelot uusiks tutkituttaa.. Turhauttavaa maksaa kuntosalia kun ei pääse käymään siellä..:/

Tänää tekasin aamusta meetwurstipiirakan :p jonka söimme kaverini kanssa kahvipaussilla. NAMNAM!

Olisi enää viikko ja yksi päivä ku päästää laivalle parin ystävän kanssa ja kyllä olen aivan täpinöissäni x) pääsee vähä tuulettuu tästä kyläpahasesta :p vaikka mukava arkihan täällä pyörii mutta välillä arjestakin kaipaa pois että taas jaksaa arkea. Loma on mielestäni onnistunut jos kotiinpaluu on yhtä mukava kuin lähtökin! Ja paikanpäällä osaa ottaa tarpeeksi rennosti! Ajokeliksi toivon selkeää ja puolipilvistä. Ei aurinko paista silmiin, vaikka uudet aurinkolasit ostinki alennuksesta viime viikolla koska edelliset jäi vanhaan autoon joka on uudella omistajalla jo ollu jonku aikaa jote hyvästit vaa niille!

Ilon päivä! Koiraltani löytyvät molemmat kivekset laskeutuneina x) se olis hyvä merkki aatellen toukokuun näyttelyitä joensuussa! Hui aika menee nopeasti! Ekassa tokokoulutuksessa oltiin viime viikolla. Ohjaaja kehui ulkonäköä ja samaan lauseeseen sanoi että ERITTÄIN energinen pentu :D no tottakai se on uudessa paikassa uusien koiratuttavuuksien ja ihmisten seurassa! Kotona onneksi osaa rauhoittua jo. Huippu pentu ♥

ikuisuus projekteja osa 1.

Niitä tuntuu oleva enemmä ku tarpeeks. Yks merkittävimmäksi muodostuneista on tää kropan kuntoon saaminen pojan syntymän jälkee. Ja joo pitää paikkansa että mikään tavote ei oo hyvä ja aina niitä tulee lisää tai ne muuttuu matkan varrella.
Kaikki raskauskilothan, tai no paria lukuunottamatta, lähti kuukauden päästä synnytyksestä. Mutta..kuten kaikki, niin tämäkin hyvä loppui aikanaan. Kiitän ja syytän ihan täysin pillereitä. Omilla syömisillänihän EI OLLUT mitään vaikutusta. Okeiokei..oliha niillä. Liikuin kuitenkin paljon. Yritin pikkuhiljaa erottautua herkuista ja jättikokoisista ruoka-annoksista. Kiloja kuitenkin tuli vain lisää! Kun jätin pillerit pois kilojen lisääntyminen loppusiihen! HAA! Pari lähti kuukauden sisällä pois.

Sitten jatkuvien selkävaivojen ja oman laiskuiteni vuoksi loput kilot eivät lähteneet..ainakaan vähään aikaan. Vuosi sitten kuitenki ystäväni innoituksella päätin että nyt riitti. Elämä oli muutenki siinä pisteessä että kaipasin uutta sisältöä jotta en romahtaisi.
Ensimmäiseksi sitten tavoite..check!
Sitten yhteyttä "pt:hen"..check! Ja matka saattoi alkaa. Eka jakso ilman herkkuja (herkkupäibän sai pitää vasta kun tuloksia tuli) oli suorastaan kamalaa! Suklaa kummitteli unissa ja kahvi ilman mitää sivutuotteita maistu puulle. Itseä piti muistuttaa miksi aloinkaan siihen. Kuukauden kohalla alkoi helpottaa. Ei enää tehny tuskaa katsoa vierestä kun joku mässytti. Kun sitten herkkupäivä koitti..mitä tein..söin YHDEN suklaapatukan eikä tehnyt mitään enää mieli :D kyllä ihmeteltiin ystäväni kanssa missä vika?! Tätähä me ootettii ja nyt ei maistu. No sehä se oli ollut tarkoituskin. Saada oma keho hyväksymään terveellisempi tapa syödä ja "herkutella".
Tuloksia siis tuli ja kunto koheni. Mutta ei ihan toivotulla tavalla kun olin vähä väliä kipeänä. No se nyt on iha normaalia minulle..
Salikortinki hommasin joensuun punttipojille..sinne suosittelen menemään jos haluaa motivoitua ;) näin naisen näkökulmasta ^^ todella edullinen ja saa tehtyä kaikki liikkeet mitä tarvitseekin.

..kelataas hieman eteepäi..

Nyt ollaa siis painotavotteessa mut kaukana vielä kuntotavotteesta. Joskus oli tavotteena puolimaratoni. Taitaa kuitenki jäädä haaveeksi ja tavoite vaihtua johonki toiseen. Nytkin minulla on kortti lady linelle. Ihan mukava paikka infrapunasaunoineen jne..jos kuitenki iha rehellisiä ollaa ni tykkäsin enempi punttipojista :D hinta kohtas laadun paljon paremmin!

Eli projekti jatkuu vaikka sairastelut ja nyt tää kylkivamma  pidentää sitä mutta ilosesti ja rennosti eteepäi :) nyt oon antanu itelleni luvan herkutellaki ja ruokavalion kans ei oo nii tiukkaa. Pääasia ett ite voi hyvin. Saan kuitenki liikunnasta nii hyvän olon etten sitä enää pois elämästäni jättäis!

mm..

Mite nopeasti kaikki voikaa olla ohi ja se tuttu ja turvallinen voi kadota. Sen jälkee kysyy että miksei ottanut kaikkea irti siitä hetkestä mikä oli annettu, miksei rakastanut tarpeeksi, miksei kertonut sitä, miksei..

Nää ajatukset tulee mieleen kun ajattelen pappaani. Yks tärkeimmistä ihmisistä maailmassa. En oo nähny häntä moneen vuoteen ja syy siihen on ihan minussa. Pelko. Pelko siitä että se minkä lapsena on nähnyt ja se minkä on kokenut ihanaksi ja hyväksi ei olisi enään vastassa. Pappa ei enään muista minua. Ei ole moneen vuoteen muistanut. Jos menisin käymään siellä ei se hyödyttäisi ketään. Näin ainakin tunnen. Näkisin vain sen miten hän ei enään istuisi keittiön pöydän ääressä lämmin harmaa villapaita päällään vaan pyörätuolissa riutuneen näköisenä hyvä jos puhua osaisi ja sanoisi :"kuka sinä olet?" Ei en kestäisi sitä. Ei hän enää viideltä olisi aamulla keittämässä puuroja elman kanssa eikä kahvin tuoksu tulisi yläkertaan jossa yöt vietimme pikkuveljen kanssa siellä kyläillessämme. Illalla luin sieltä löytyviä vanhoja heppalehtiä ja aku ankkoja. Muistona pois lähtiessä sain muutaman kerran molla maija nuken. Yksi niistä on pysynyt erityisen hyvänä ja taidankin käydä sen ensi kerralla porukoiltani talteen.

Pappa teki paljon puusta juttuja. Hänellä oli oma "veistämö" tai remppapaja pihapiirin varastorakennuksessa. Samassa rakennuksessa hän säilytti myös omaa aarrettaan..traktoria ;) pääsimme veljeni kanssa aina välillä kyytiin! Voi sitä tunnetta kun pappa huusi:"tuutkos jo?"
Pihapiirissä oli myöskin aitta. Leikimme siellä naapurin lasten kanssa (jotka olivat tavallaa serkkupuolia minulle) kotista. Myöskin aitan yliset olivat ahkerassa käytössä ^^
Iltapäivästä menimme sisälle katsomaan pikku kakkosta. Välillä se ei näkynyt ja silloin katsoimme elman tehdessä ruokaa papan kanssa lintukirjaa. Se oli mukavaa! Oppi katsomaan millasia tirppoja sitä laudalla näkee.
Pihalla sijaitsi iso keinu jossa joskus nokosetkin otin. Pappa oli itse rakentanut sen. Pappa rakensi myös keinun kotiin jonka vanhempani rakensivat ja kerkesimme asua siellä 9 vuotta. Se keinu maalattiin punaiseksi koska talokin oli punainen.

Pappa oli luonteeltaan erittäin uuttera ja tykkäsi tehdä käsillä asioita. Rauhallisuus ja tyyneys näkyi kasvoilta. Vaikka vuodet oli tuonut harmaita hiuksia tapahtumillaan ne vain komistivat häntä. Haluan näiden muistojen säilyvän..uskon että pappa haluaisi myös että muut muistavat hänet kaikessa positiivisuudessaan. ...siksi en mene enää sinne. Muistan sen pitkän pihatien josta laskettiin mäkeä taloa kohti. Nyt kävelen ylämäkeen talosta poispäin ja en enää katso taakseni taloa jossa valot himmenevät ja piipusta katoaa savu..

Rakas pappa toivon että olosi helpottuu pian ja että sairaudet eivät enää vaivaisi ♥♥

huono, huono aamu..

Tää vuorokausi ois voinu alkaa pikkuse paremmi. Ekaks en meinannu saada unta, kylkeen koski just siinä asennossa missä tykkään nukkua. Tää jatkuva kova yskä teki tehtävänsä ja aiheutti sinne jonku asteen murtuman joko iha itestää tai oon taas toheltanu jotenki jossai.  sitku sain unta ni poitsu herätteli 4-5 aikaan. Sit en enää saanutkaan unta. Kuuelta ylös ja koiran kans ulos. Sit aattelin että jos vähä aikaa pötköttelisin mut poitsu päätti herätä sit oikeesti klo 6:45 -.-
Eikun ylös ja aamupalalle..

Vähä enne kymmentä aattelin että lähetäänpäs ulkoilemaa ja samall laskee mäkee ulos. Ehlä 10min kerettii olla ni tilanne sai yllättävän käänteen ku en antanut pojan ottaa tuhkakuppia pois paikoiltaa..armoton huutoitku kohtaus jote eiku kotia ja poitsu nukkumaa. Puolen tunnin päikkärit se vetäs ja iteki taisin torkahtaa.

Asiasta maksalaatikkoon..mun on iha turha saikulle mennä koska kotona joudun vähintää yhtä paljo ellei enemmä ponnistelemaa pojan kans. Vaatii sylii vähä väliä ni säästän hermojani olemalla töissä senkin vähän ajan mitä on viikkotyötunteja.

Aamua onneks piristää tää jonka sain eilen ♥...mutta ilman tätä täällä asuis yks persiisee ammuttu karhu ellei jopa kaks :D