en ole yksin..

Kuulin tänää että tuttu oli särkeny myöski kylkiluunsa yskiessään. Molemmat! Ihanaa saada kohtalotoveri ^^ melkein joka päivä olen särkylääkkeen napannut ja köyttänyt itseni tukisiteisiin, alkaa olla jo parempana että ei iha joka liikkeestä vihlase. Vois jo kokonaa loppua ni pääsis treenaamaa! Tosin...yskimine ja tukkosuus eivät oo vieläkää lähteneet pois joten se voi vielä viivästyttää. Pitää varmaan käydä poskiontelot uusiks tutkituttaa.. Turhauttavaa maksaa kuntosalia kun ei pääse käymään siellä..:/

Tänää tekasin aamusta meetwurstipiirakan :p jonka söimme kaverini kanssa kahvipaussilla. NAMNAM!

Olisi enää viikko ja yksi päivä ku päästää laivalle parin ystävän kanssa ja kyllä olen aivan täpinöissäni x) pääsee vähä tuulettuu tästä kyläpahasesta :p vaikka mukava arkihan täällä pyörii mutta välillä arjestakin kaipaa pois että taas jaksaa arkea. Loma on mielestäni onnistunut jos kotiinpaluu on yhtä mukava kuin lähtökin! Ja paikanpäällä osaa ottaa tarpeeksi rennosti! Ajokeliksi toivon selkeää ja puolipilvistä. Ei aurinko paista silmiin, vaikka uudet aurinkolasit ostinki alennuksesta viime viikolla koska edelliset jäi vanhaan autoon joka on uudella omistajalla jo ollu jonku aikaa jote hyvästit vaa niille!

Ilon päivä! Koiraltani löytyvät molemmat kivekset laskeutuneina x) se olis hyvä merkki aatellen toukokuun näyttelyitä joensuussa! Hui aika menee nopeasti! Ekassa tokokoulutuksessa oltiin viime viikolla. Ohjaaja kehui ulkonäköä ja samaan lauseeseen sanoi että ERITTÄIN energinen pentu :D no tottakai se on uudessa paikassa uusien koiratuttavuuksien ja ihmisten seurassa! Kotona onneksi osaa rauhoittua jo. Huippu pentu ♥

ikuisuus projekteja osa 1.

Niitä tuntuu oleva enemmä ku tarpeeks. Yks merkittävimmäksi muodostuneista on tää kropan kuntoon saaminen pojan syntymän jälkee. Ja joo pitää paikkansa että mikään tavote ei oo hyvä ja aina niitä tulee lisää tai ne muuttuu matkan varrella.
Kaikki raskauskilothan, tai no paria lukuunottamatta, lähti kuukauden päästä synnytyksestä. Mutta..kuten kaikki, niin tämäkin hyvä loppui aikanaan. Kiitän ja syytän ihan täysin pillereitä. Omilla syömisillänihän EI OLLUT mitään vaikutusta. Okeiokei..oliha niillä. Liikuin kuitenkin paljon. Yritin pikkuhiljaa erottautua herkuista ja jättikokoisista ruoka-annoksista. Kiloja kuitenkin tuli vain lisää! Kun jätin pillerit pois kilojen lisääntyminen loppusiihen! HAA! Pari lähti kuukauden sisällä pois.

Sitten jatkuvien selkävaivojen ja oman laiskuiteni vuoksi loput kilot eivät lähteneet..ainakaan vähään aikaan. Vuosi sitten kuitenki ystäväni innoituksella päätin että nyt riitti. Elämä oli muutenki siinä pisteessä että kaipasin uutta sisältöä jotta en romahtaisi.
Ensimmäiseksi sitten tavoite..check!
Sitten yhteyttä "pt:hen"..check! Ja matka saattoi alkaa. Eka jakso ilman herkkuja (herkkupäibän sai pitää vasta kun tuloksia tuli) oli suorastaan kamalaa! Suklaa kummitteli unissa ja kahvi ilman mitää sivutuotteita maistu puulle. Itseä piti muistuttaa miksi aloinkaan siihen. Kuukauden kohalla alkoi helpottaa. Ei enää tehny tuskaa katsoa vierestä kun joku mässytti. Kun sitten herkkupäivä koitti..mitä tein..söin YHDEN suklaapatukan eikä tehnyt mitään enää mieli :D kyllä ihmeteltiin ystäväni kanssa missä vika?! Tätähä me ootettii ja nyt ei maistu. No sehä se oli ollut tarkoituskin. Saada oma keho hyväksymään terveellisempi tapa syödä ja "herkutella".
Tuloksia siis tuli ja kunto koheni. Mutta ei ihan toivotulla tavalla kun olin vähä väliä kipeänä. No se nyt on iha normaalia minulle..
Salikortinki hommasin joensuun punttipojille..sinne suosittelen menemään jos haluaa motivoitua ;) näin naisen näkökulmasta ^^ todella edullinen ja saa tehtyä kaikki liikkeet mitä tarvitseekin.

..kelataas hieman eteepäi..

Nyt ollaa siis painotavotteessa mut kaukana vielä kuntotavotteesta. Joskus oli tavotteena puolimaratoni. Taitaa kuitenki jäädä haaveeksi ja tavoite vaihtua johonki toiseen. Nytkin minulla on kortti lady linelle. Ihan mukava paikka infrapunasaunoineen jne..jos kuitenki iha rehellisiä ollaa ni tykkäsin enempi punttipojista :D hinta kohtas laadun paljon paremmin!

Eli projekti jatkuu vaikka sairastelut ja nyt tää kylkivamma  pidentää sitä mutta ilosesti ja rennosti eteepäi :) nyt oon antanu itelleni luvan herkutellaki ja ruokavalion kans ei oo nii tiukkaa. Pääasia ett ite voi hyvin. Saan kuitenki liikunnasta nii hyvän olon etten sitä enää pois elämästäni jättäis!

mm..

Mite nopeasti kaikki voikaa olla ohi ja se tuttu ja turvallinen voi kadota. Sen jälkee kysyy että miksei ottanut kaikkea irti siitä hetkestä mikä oli annettu, miksei rakastanut tarpeeksi, miksei kertonut sitä, miksei..

Nää ajatukset tulee mieleen kun ajattelen pappaani. Yks tärkeimmistä ihmisistä maailmassa. En oo nähny häntä moneen vuoteen ja syy siihen on ihan minussa. Pelko. Pelko siitä että se minkä lapsena on nähnyt ja se minkä on kokenut ihanaksi ja hyväksi ei olisi enään vastassa. Pappa ei enään muista minua. Ei ole moneen vuoteen muistanut. Jos menisin käymään siellä ei se hyödyttäisi ketään. Näin ainakin tunnen. Näkisin vain sen miten hän ei enään istuisi keittiön pöydän ääressä lämmin harmaa villapaita päällään vaan pyörätuolissa riutuneen näköisenä hyvä jos puhua osaisi ja sanoisi :"kuka sinä olet?" Ei en kestäisi sitä. Ei hän enää viideltä olisi aamulla keittämässä puuroja elman kanssa eikä kahvin tuoksu tulisi yläkertaan jossa yöt vietimme pikkuveljen kanssa siellä kyläillessämme. Illalla luin sieltä löytyviä vanhoja heppalehtiä ja aku ankkoja. Muistona pois lähtiessä sain muutaman kerran molla maija nuken. Yksi niistä on pysynyt erityisen hyvänä ja taidankin käydä sen ensi kerralla porukoiltani talteen.

Pappa teki paljon puusta juttuja. Hänellä oli oma "veistämö" tai remppapaja pihapiirin varastorakennuksessa. Samassa rakennuksessa hän säilytti myös omaa aarrettaan..traktoria ;) pääsimme veljeni kanssa aina välillä kyytiin! Voi sitä tunnetta kun pappa huusi:"tuutkos jo?"
Pihapiirissä oli myöskin aitta. Leikimme siellä naapurin lasten kanssa (jotka olivat tavallaa serkkupuolia minulle) kotista. Myöskin aitan yliset olivat ahkerassa käytössä ^^
Iltapäivästä menimme sisälle katsomaan pikku kakkosta. Välillä se ei näkynyt ja silloin katsoimme elman tehdessä ruokaa papan kanssa lintukirjaa. Se oli mukavaa! Oppi katsomaan millasia tirppoja sitä laudalla näkee.
Pihalla sijaitsi iso keinu jossa joskus nokosetkin otin. Pappa oli itse rakentanut sen. Pappa rakensi myös keinun kotiin jonka vanhempani rakensivat ja kerkesimme asua siellä 9 vuotta. Se keinu maalattiin punaiseksi koska talokin oli punainen.

Pappa oli luonteeltaan erittäin uuttera ja tykkäsi tehdä käsillä asioita. Rauhallisuus ja tyyneys näkyi kasvoilta. Vaikka vuodet oli tuonut harmaita hiuksia tapahtumillaan ne vain komistivat häntä. Haluan näiden muistojen säilyvän..uskon että pappa haluaisi myös että muut muistavat hänet kaikessa positiivisuudessaan. ...siksi en mene enää sinne. Muistan sen pitkän pihatien josta laskettiin mäkeä taloa kohti. Nyt kävelen ylämäkeen talosta poispäin ja en enää katso taakseni taloa jossa valot himmenevät ja piipusta katoaa savu..

Rakas pappa toivon että olosi helpottuu pian ja että sairaudet eivät enää vaivaisi ♥♥

huono, huono aamu..

Tää vuorokausi ois voinu alkaa pikkuse paremmi. Ekaks en meinannu saada unta, kylkeen koski just siinä asennossa missä tykkään nukkua. Tää jatkuva kova yskä teki tehtävänsä ja aiheutti sinne jonku asteen murtuman joko iha itestää tai oon taas toheltanu jotenki jossai.  sitku sain unta ni poitsu herätteli 4-5 aikaan. Sit en enää saanutkaan unta. Kuuelta ylös ja koiran kans ulos. Sit aattelin että jos vähä aikaa pötköttelisin mut poitsu päätti herätä sit oikeesti klo 6:45 -.-
Eikun ylös ja aamupalalle..

Vähä enne kymmentä aattelin että lähetäänpäs ulkoilemaa ja samall laskee mäkee ulos. Ehlä 10min kerettii olla ni tilanne sai yllättävän käänteen ku en antanut pojan ottaa tuhkakuppia pois paikoiltaa..armoton huutoitku kohtaus jote eiku kotia ja poitsu nukkumaa. Puolen tunnin päikkärit se vetäs ja iteki taisin torkahtaa.

Asiasta maksalaatikkoon..mun on iha turha saikulle mennä koska kotona joudun vähintää yhtä paljo ellei enemmä ponnistelemaa pojan kans. Vaatii sylii vähä väliä ni säästän hermojani olemalla töissä senkin vähän ajan mitä on viikkotyötunteja.

Aamua onneks piristää tää jonka sain eilen ♥...mutta ilman tätä täällä asuis yks persiisee ammuttu karhu ellei jopa kaks :D

nyt jos ei uni tuu..

Ihanasti heräsin tänää jo puol kuus! Iha ilma herätyskelloo ja nii virkeenä :D aamulla sain syyä aamupalan ja juua kahvin iha rauhassa.ja vielä pisimmän kaavan mukaan! Poitsun herättyä laitoin hälle aamupalan nenän eteen ja itse aloin moppaamaan lattioita ja vessaa pesemään. Olipa ihanan raikasta!! Ja edelleen on! Samalla pyykitkin viikkaantuivat ja reissulamat löysivät paikkansa.
Kymmenen aikaan aloin jo pyörittelemään peukaloita. Onneksi kaveri laitto viestiä että läheräänkö lasten kanssa mäkkäriin.

Traditioon kuuluu se että kolme lasta istuu takapenkillä ja syövät siellä ranskalaisiaan kiltisti ja me aikuiset juomme kahvia etupenkillä :D näin vältymme suuryleisöltä itkupotkuraivarin iskiessä, minkä tapahtuminen olisi lähes 100% varmaa ja kukaan ei pääse juoksemaan karkuun. Sen jälkeen veimme yhden mukulan tarhaan ja loppuporukan kanssa menimme meille oleskelemaan.
Parkkipaikalla naapurin ukkeli kysy että saako ottaa koiran lenkille mukaan kun hänellä on jirveä koirakuume.."tottakai!!!!!" Ja näin koirakin sai lenkityksen :D Ompa kiltti naapuri!

Poitsu päiväunille! Eli jäljelle jäi yksi hulivili ;) olipa rauhallista hetken aikaa! No mutta kaikkihan loppuu aikanaan..korvatulpat on tarpeelliset kaikille äideille ^^ paras keksintö!
Niinku nyt ..-.-

Arki!

Ihan innoissani olen siitä! Arjesta! Tiiän miten hoidan asiat mm.lapsen suhteen ja tiedän että lapsella on kaikki hyvin.. kyse ei ole siitä ettei kukaa muu tietäisi mutta on se äitinä erittäin vaikeaa jättää lasta useammaksi päiväksi jonnekkin minkä olosuhteista ja rutiineista ei tiedä yhtään mitään. Varsinkin kun sitten saa kuitenki olla jollai tavalla varuillaan jne.
Kaikki meni viikolopussa loppuje lopuksi hyvi. Poika oli isällään. Toivottavasti heillä oli mukavaa.
Itse olin mm.tapetin repimisapulaisena ja saunanpesuapulaisena :p oli mukavaa!!
Sunnuntaina vasta enne puoltayötä oltiin kotona ja eikun nukkumaa!

Maanantaina aikane herätys ja eiku poitsu hoitoo ja ite töihi. Tuntupa hyvältä herätä aikasi!Samate tänää heräsin nii pirteenä puol kuus :D..no se kostautuu ehkä illal mut eipä tuo haittaa. Aamut on ainoota omaa aikaa ni se on hyvä!

Nyt jatkan tätä kahvin juomista ;)

sunnuntai

Aamu alko..mitekä se sanotaa...kankeasti. mite ihmine voiki olla nii väsyny vaikka normaalisti oonki tottunu herään kuudelta ja iloitsen aamun omasta ajasta koska iltasi yleesä vaa kahtelee sarjat läpi mitä on nauhotellu päivä aikana. Aamuun kuuluu siis ulkoilu, kahvi, maholline siivous/tiskaus, vähä kuntoilua ja aamupalan kiireetön syönti ja sit yleesä vasta poitsu herää. Mut ei tänää..tänää nousin vasta jeremiaksen jälkee ja meinasin ruokapöydän ääreenki nukahtaa. Tietekää yöunia ei paranna järettömä kovat yskäkohtaukset joita saan edellee pari yössä. Nekun ei meinaa loppua :(

Ilon asioitaki on! Poikani käyttäyty eile kaupassa todella mallikkaasti. Ei tarvinnu kantaa ollekaa eikä ees kotiin tultaessa kiukkupuuska iskeny keinujen kohalla vaa reippaasti hän iha itse käveli portaat ylös! Ja tänää sama. Ihan itse ylös ja alas. Aikasemmin siis ollut hirmuinen tappelu siitä että ne portaat pitäs kulkea nätisti tai sit hän alkaa itkemään ja joudun sit kantaa hänet ylös. Tuo hoidossa olo on tehny poitsulle pelkkää hyvää! Paljon omatoimisempi nuori herra kuoriutunu sieltä :) ♥

Koirulilla on nyt kaikki rokotukset ja saa nähä saammeko itsemme jo ens viikolla toko harjotuksii. Aikasemmillaki koirillamme käyty muutaman kerra ja aattelinki jatkaa samaa perinnettä.

Helmikuu vaihtu..saa nähä mitä kaikkee kivaa se tuo :p